Edelleen ihailen liki joka päivä saunan pesuhuoneen kattoa, pyyhin onnellisena keittiön tasoja, tykkään kun jokaiselle tavaralle on oma paikkansa ja kotimme pohja on täydellisen toimiva meille. Vuodesta on jäänyt monta muistoa. Muutto oli yhtä hulinaa. Itse muutossa meni kaksi päivää ja vaikka rutistus oli valtava, niin siitä selvittiin aivan käsittämättömän avuliaan, tehokkaan ja kaikkea tekevän talkooväen avulla. Ensimmäisestä yöstä en muista mitään, mutta toisena iltana haettiin paikallisesta pitseriasta apuna olleille sukulaisille pitsaa ja sillä välin nämä olivat siivonneet kaiken valmiiksi ja veljeni oli vielä pyyhkinyt pölyt toisen kerran makkarista, että ei olisi niin tukkoisaa nukkua. Veljentyttö oli pedannut vauvan sängyn valmiiksi tulevaa serkkuaan odottamaan. Olipa vain ikimuistoisen hyvää pitsaa.
Vauva syntyi kaksi viikkoa muuton jälkeen ja oli mukava tulla hänen kanssaan valmiiseen kotiin. Nimiäisiä valmisteltiin huolella, ystävä tuli arki-iltana kylään ompelukoneen kanssa ja hurautti kaikki kodin verhot valmiiksi, kolme päivää ennen nimiäisiä. Nimiäisten aattona pääsimme nauttimaan melkein maalla asumisen riemuista ja viiden tunnin sähkökatkosta, juuri silloin, kun oli kriittisimmät hetket tehdä valmisteluja. Onneksi sähköt tulivat ennen puoltayötä takaisin, hyvin ehti vielä.
Heinäkuussa maalattiin talo ulkoa ja oli muuten harvinaisen paahteinen, kuuma ja aurinkoinen heinäkuu. Maalausta piti tehdä aamu- ja yövuorossa, jossain kohtaa ei kehdattu pyytää ystäviä tai sukulaisia enää edes kylään liiallisen talkoilun pelossa, mutta he tulivat pyytämättäkin.
Syksyllä keksittiin vielä laajentaa terasseja ja tilata nurmikkomultaa. Nurmikko kylvettiin kaksi päivää ennen ensilunta, hienosti ehti. Myös kaikki vuoden juhlapyhät vietettiin kotona. Pääsiäisenä paljuiltiin, juhannuksena oli melkein yhtä kylmä keli, onneksi palju lämmitti. Jouluna emme menneetkään mummoloiden juhlapöytiin vaan sukulaiset tulivat meille. En ole varma, kumpi oli jännittävämpää; olla ensimmäinen joulu omassa kodissa vai paistaa kinkku ensimmäistä kertaa itse. Lapsista joulussa oli parasta lehtikori, onnistuneet juhlat.
Vuodessa on tapahtunut paljon ja tästä vuodesta jää tärkeimpänä mieleen vauvavuosi sekä perhe ja ystävät. Meillä on käynyt todella paljon vieraita, seurana ja apuna, viettämässä arkea ja juhlaa. Elokuussa taisi olla kaksi viikkoa, ettei käynyt ketään ja jösses kun oli tylsää. Tämän vuoden aikana monesta ystävästä on tullut kuin osa perhettä, jotkut ovat pysyneet osana perhettä ja jotkut ovat löytyneet ystävinä takaisin, vaikka jokaikinen navigaattori neuvookin meille väärin. Ja oma perhe on säilynyt parhaimpina ystävinä, olo on onnekas.
Meillä on ollut liki täydellinen vuosi, kiitos teille siitä.
Oli aika hauska lukea tekstiä, sillä mekin pääsimme muuttamaan omaan taloon 11 kk sitten ja esikoinen syntyi kesäkuussa. Myös taloa maalailtiin kesähelteessä ja nurmikkoa istuteltiin. Kotona on tullut myös kaikki pyhät vietettyä sekä jouluna tietenkin kutsuttiin kaikki meille. Ensimmäisestä yöstä ei täälläkään muistikuvaa ole - olisi varmaan pitänyt fiilistellä paremmin sitä tunnetta mikä ensimmäisinä päivinä oli kun kaikki oli ohi ja valmista :) Mutta edelleen tosiaan saattaa istua vaikka eteisessä ja katsoa jotain yhtä kulmaa katonrajassa ja miettiä mitä kaikkea piti tehdä ennen kuin ne listat kyseiseen kulmaan saatiin kiinni :)
VastaaPoistaOnpa samaa tahtia, onnea siis vielä "uudesta" kodista ja "uudesta" vauvasta :)
PoistaSen muistan, että äitini kysyi muuton jälkeisenä päivänä, että muistinhan laskea ikkunat ennen nukkumaan menoa, se kun kuulemma tuo onnea. Kyllä harmitti, että jäi laskematta mutta toisaalta, on tässä ollut kyllä mukavasti onnea laskemattakin :D Näin jälkiviisaana olisi pitänyt ottaa myös kuva kaikista talossa ensimmäistä kertaa vuoden aikana vierailleista, olisi ollut oikein mukava muisto. Noh, ehkä pitää ottaa projektiksi "Toisena vuonna kävivät nämä", tulee kyllä varmasti pienempi albumi :D